Vaalisalaisuuksia: Männistö ja Vikman

Näin vajaa viikko ennen eduskuntavaaleja viimeisenä ennakkoäänestyspäivänä lienee viimeistään aika pohtia kenen haluaisin edustavan itseäni seuraavat neljä vuotta. Koska itselleni politiikka on julkinen eikä yksityinen asia paljastan tässä omat ehdokkaani: äänestän Lasse Männistöä ja jos voisin äänestää Pirkanmaalla äänestäisin Sofia Vikmania. Molemmat ovat päteviä ja energisiä nuoria poliitikkoja ja lisäksi hyviä tyyppejä. Tunnen molemmat henkilökohtaisesti jo useamman vuoden ajalta ja voin suositella heitä varauksetta. Molemmilla on myös väkevä halu vaikuttaa siihen että Suomen talous ja palvelut rakennetaan kestävälle pohjalle. Numerotkin sointuvat: Männistö on 77 Helsingissä ja Vikman 99 Pirkanmaalla.

Enemmän heidän näkemyksistään löytyy linkitetyiltä kotisivuilta. Itse totean vain, että he edustavat sellaista linjaa kokoomuksessa, jota minäkin haluan edistää ja ovat varmoja valintoja tulevaisuuden vastuunkantajina.

Kehityskeskustelua

Kokoomusnuoret vaativat viikonlopulla hyväksytyssä liittokokouskannarissaan nykymuotoisen kehitysavun lakkauttamista. Ikävä kyllä.

Kannari palveli kaikesta päätellen hyvin tarkoitustaan eli tuli noteeratuksi mediassa ja herätti keskustelua. Samoilla linjoilla kehitysavusta oli muuten taannoin myös Björn Wahlroos Suomen kuvalehdessä. Kokoomusnuorten kannarissa oli jopa mukana ihan hyviä pointteja. Taloudellinen kasvu, kaupan esteiden purkaminen ja investoinnit ovat todennäköisesti tehokkaimpia välineitä ihmisten nostamiseen absoluuttisesta köyhyydestä. Olen myös samaa mieltä siitä, että kehitysavun tuloksellisuutta tulisi mitata nykyistä paremmin.

On vain sääli, että nämä hyvätkin pointit aika pitkälti hukkuvat populistisiin heittoihin, jotka tuntuvat olevan kannarin pääsisältö. Ei nykyjärjestelmän tehottomuus tai sirpaleisuus ole argumentti sen puolesta, että rahamääräisestä kehitysavusta on syytä kokonaan luopua. Se tarkoittaa että järjestelmää pitää kehittää tehokkaammaksi. Ja ihan oikeasti, sotilaallisen kriisinhallinnan laskeminen kehitysavuksi on suunnilleen yhtä fiksua kuin tulipalon sammuttamisen kutsuminen rakennuksen perusparannukseksi.

Kannarin lopuksi todetaan, ettei millään muullakaan hallinnonalalla menestystä mitata sillä, paljonko siihen on saatu kulutettua rahaa. Ei niin. Tässä vaan taisi mennä avun määrästä päättäminen ja tuloksellisuuden mittaaminen sekaisin. Ei minun tietääkseni kehitysavunkaan menestystä mitata sillä, paljonko fyrkkaa palaa. Tehokkaaseen apuun panostaminen ja kehitysyhteistyöhön sopivien tulosmittareiden kehittäminen ovat tärkeitä juttuja ja sillä saralla on varmasti paljon tehtävää. Myös nykyisin turhan moneen pikkuprojektiin sirpaloitunutta apua voisi mielestäni keskittää. Avun tehokkuuden varmistaminen on kuitenkin ihan eri asia kuin “riittävää” avun määrää koskeva päätöksenteko, johon kannarissa kritisoitu YK:n 0,7-tavoite liittyy. Voisin jopa lukematta kuvitella, että UM:n kehitysyhteistyön evaluointiraporteissa on arvioitu vähän muutakin kuin sitä, paljonko rahaa kului.

Kannarin taustalta samoin kuin vaikkapa Wahlroosin viittaamasta sambialaisekonomisti Moyon kirjasta siis varmaan löytyy ihan aiheellista kritiikkiä perinteistä kehitysapua kohtaan ja argumentit markkinatalouden puolesta ja kaupan esteiden purkamiseksi ovat vahvoja. Lakkauttamisvaatimuksissa vaan vedetään mutkat niin suoriksi että farssin puolelle menee.

Ohrana

Tykkään Jari Tervon tyylistä. Kirjallisesta siis. Erityisesti hänen historiafiktioistaan. Tervo kertoo maukasta, huumorilla höystettyä tarinaansa verevästi ja sijoittaa juttunsa lähihistoriaan taidokkaasti. Se paperinmakuisempi historia kannattaa kuitenkin opiskella muualta, sillä kaunokirjailijana Tervo kertoo tunteista, ei tapahtumista. Elämänmaku säilyy absurdinkin huumorin läpi. Helsingin pommitukset 1944 toimivat kulisseina, kun valvontaosaston tarkastaja Rahja muuttuu desantinmetsästäjästä maanpetturiksi.

Ei Tervo tietenkään aina maaliin osu, ja tyylinvaihdokset töksähtävät välillä. Silti oikeastaan ainoa asia joka Ohranassa jäi harmittamaan oli, etten ollut aiemmin ehtinyt sitä lukea. Näistä historiafiktioista voin siis vilpittömästi suositella Myyrää ja  Ohranaa. Troikka on itseltänikin vielä lukematta. Jos siihen tarttuisi seuraavaksi.

Maahanmuutosta

Maahanmuuttajat ovat olleet viime aikoina taas jonkin verran esillä kriittisessä poliittisessa “keskustelussa” ja maanantaina Helsingin sanomat uutisoi kyselystään, jossa asenteet maahanmuuttoa kohtaan olivat selvästi kielteisempiä kuin vielä 2007. Vain reilu kolmannes vastaajista oli valmiita ottamaan Suomeen lisää maahanmuuttajia ja noin kolme viidestä vastusti maahanmuuton lisäämistä. Mielenkiintoinen sivuhuomio oli, että kokoomuslaiset suhtautuivat kolmen suuren puolueen kannattajista vähiten kielteisesti maahanmuuttoon. Heistäkin toki yli puolet oli sitä mieltä, ettei lisää maahanmuuttajia tulisi ottaa.

Kielteisten asenteiden kasvu on tietysti heikossa taloustilanteessa luontainen ilmiö, kuten uutisessakin todettiin. Ajattelin silti kirjoittaa auki hieman omia ajatuksiani aiheesta. Lyhyesti sanottuna: kyllä, Suomen pitäisi ottaa lisää maahanmuuttajia, ja kyllä, kaikkien ulkomaalaisten tulisi olla samalla viivalla suomalaisten kanssa työnhaussa.

Globaalin kapitalismin puolustus

Tulipa pitkästä aikaa luettua ihan kokonainen kirja. Lukuharrastus kun on valitettavasti vähän kärsinyt viime vuosina ja muutenkin suuntautunut enemmän artikkeleihin ja pätkittäin luettavaan opintoalan kirjallisuuteen. Tätä saavutusta ajattelin kuitenkin juhlistaa täällä blogissakin muutamalla ajatuksella opuksesta. Kyseessä oli siis taannoin lahjaksi saamani Johan Norbergin Globaalin kapitalismin puolustus (Till världskapitalismens försvar, Timbro 2001). Suosittelen vilpittömästi.

Bergsteigen

Sain viimein aikaiseksi lisätä vähän vanhoja reissukuvia flickriin puolentoista vuoden takaiselta Sveitsin reissulta. Käytiin parin kaverin kanssa noin viikon vaellus- ja kiipeilymatkalla Grindelwaldin kylässä Alppien pohjoislaidalla. Puolet reissusta sujui leppoisasti vaeltaessa ja toinen puoli vietettiin sitten oppimassa perusteita vuorikiipeilystä ja jäätiköllä liikkumisesta sekä kokeilemassa varsinaista vuorikiipeilyä ensimmäistä kertaa. Aiemmat kokemukset vuoristosta olin saanut yksinomaan lumilautailun kautta.

Ekaksi uhriksi valikoitui kylän liepeillä sijainnut Mönch (4107 m). Koko matkaa ei tosin onneksi tarvinnut kiivetä sillä Jungfraubahnilla pääsi kätevästi yli kolmeen kilometriin. Reissu oli lyhyesti sanottuna loistava ja vuorikin päästiin huiputtamaan. Samalla tuli kokeiltua miltä AMS eli vuoristotauti tuntuu. Pahalta.

Pitäis taas päästä vuorille joku päivä…

Edustajistovaalikone

Vastaukseni SYL:n edustajistovaalikoneeseen löytyvät täältä.

Helpottaisiko huumeiden laillistaminen niiden vastaista taistelua?

(c) Economist.com

Viimeistä edellinen The Economist argumentoi huumeiden laillistamisen puolesta. Tämä olisi lehden mukaan vähiten huono ratkaisu, koska globaalilla tasolla huumeiden vastainen taistelu on hävitty ja niiden muodostamien ongelmien hallitsemiseksi verotus, sääntely ja terveydenhuoltojärjestelmä olisivat monin paikoin toimivampia keinoja kuin poliisi ja oikeuslaitos. Tämä argumentti on varsin pätevä. Ongelmaan on helpompi puuttua jos se ei ole piilossa. En silti itse ole toistaiseksi valmis kannattamaan huumeiden laillistamista, mutta kaikkia aiheesta kiinnostuneita kehotan lukemaan artikkelin. Mitään yhtä radikaalia ei liene tulossa tällä ja viime viikolla kokoontuneelta UN Commission on Narcotic Drugs -kokoukselta.

Yliopistolakiuudistus

Kirjoitin tänään valtio-opin laitoksen sähköpostilistalle lyhyesti yliopistolakiuudistuksesta vastauksena sielläkin kiertäviin mielenosoituskutsuihin ja Opiskelijatoiminnan protestointiin. Julkaisen viestini hieman muokattuna myös tässä.

EU:n aluepolitiikan tulevaisuus

Euroopan komissio julkaisi viime marraskuussa Euroopan alueiden tulevaisuudennäkymiä käsittelevän Regions 2020 -raportin. Siinä kartoitetaan globalisaation, väestörakenteen muutoksen, ilmastonmuutoksen ja energian käytön ja saatavuuden asettamia haasteita ja niiden todennäköisiä vaikutuksia Euroopan alueisiin. Näiden pohjalta on laadittu eräänlainen haavoittuvuusindeksi, joka kuvaa sitä miten suuria riskejä kaikki mainitut ilmiöt yhdessä aiheuttavat EU:n jäsenvaltioille.