Tulipa pitkästä aikaa luettua ihan kokonainen kirja. Lukuharrastus kun on valitettavasti vähän kärsinyt viime vuosina ja muutenkin suuntautunut enemmän artikkeleihin ja pätkittäin luettavaan opintoalan kirjallisuuteen. Tätä saavutusta ajattelin kuitenkin juhlistaa täällä blogissakin muutamalla ajatuksella opuksesta. Kyseessä oli siis taannoin lahjaksi saamani Johan Norbergin Globaalin kapitalismin puolustus (Till världskapitalismens försvar, Timbro 2001). Suosittelen vilpittömästi.
Kirja mainostaa olevansa vastakirja Naomi Kleinin No Logolle ja siinä hengessä se onkin kirkasotsainen vapaan globaalin markkinatalouden ja demokratian puolustus. Tavoitteena on yksiselitteisesti osoittaa esteettömän vaihdon, vapaiden pääomien ja talouskasvun merkitys maailmanlaajuisen hyvinvoinnin ja valinnanvapauden lisäämisessä. Tavoitteensa kirjoittaja myös saavuttaa vyöryttämällä tilastoja ja perusteluja globalisaatiokriitikoiden virhepäätelmistä sekä taloudellisen vapauden lisääntymisen vaikutuksista eri puolilla maailmaa. Paikoin teksti tietysti on hieman yksipuolista ja alleviivaavaa mutta se on ymmärrettävää kun huomioi kirjoittajan alusta asti julkituodun mission.
Erityisen virkistävä muistutus asioiden toisesta puolesta kirja on nykyisessä talouskriisin jälkeisessä ajassa kun markkinoita syyttävät äänenpainot ovat taas voimistuneet, vaikka nykyistä kriisiä ei yhdeksän vuotta vanhassa kirjassa tietysti ole voitukaan huomioida. Helppolukuinen ja nautittava opus kaiken kaikkiaan, vaikka joillekin esitetyt ajatukset tietysti voivat olla itsestäänselvyyksiä. Ja toisille jostain syystä sietämättömiä.
Loppuun pari lainausta, joista teema ja tyyli käynevät helpoiten ilmi:
“Ajatus, että markkinat pakottavat maat harjoittamaan tiettyä politiikkaa on kyllä lähinnä pelkurimaisten poliitikkojen luoma. Koska he eivät jaksa tai halua perustella, miksi he toimeenpanevat säästöjä tai liberaaleja reformeja, he ilmoittavat, että se on ‘välttämätöntä’ ja että niin on pakko tehdä globalisaation takia. Se on mukava tapa välttyä perustelemasta. Se myös mustamaalaa markkinataloutta.”
“…haluan elää liberaalissa yhteiskunnassa siksi, että se antaa ihmisten valita, mikä heille on tärkeää.”
Ainakin Nordberg puolustaa kovasti johdannaiskauppaa, mita yleisesti pidetaan finanssikriisi suurena syyna. Joidenkin arvioiden mukaan johdannaisia olisi satoja triljoonia – melkoinen kupla puhjeta. Mutta sita se
Mielestani kirja kuitenkin vaaristeli paljon aihetta, mita sita pintapuolisesti luin. Esimerkiksi Nordberg maalailee kuin 12 – vuotiaille (vapaasti muisteltuna), “kuinka Intilaisille kalpitalismi nayttaytyy uusina hienoina rakennuksina ja ostoskeskuksina, savimajojen sijaan plaa plaa”. Jep. No niinhan se kaupungeissa toki onkin. Mutta mista varallisuus tahan on tullut? Ihan minka tahansa tilaston mukaan maaseudulla on liberalisoinnin jalkeen aliravitsemus kasvanut aivan selkeasti. Syy tahan on selva: vaikka maa tuottaa tuplasti tarpeen verran ruokaa, suurin osa myydaan ulkomaille koska siita saa paremman hinnan kuin ostovoimattomalle vaestonosalle. Toki tietenkin kauppaa tekeva vaki kaupungeissa on hyotynyt kehityksesta.
Lisaksi esimerkiksi maassa on alue jolta on n. 300 000 heimolaista siirretty jo leireille, koska alueelle on syttynyt sisallissota. Samaan aikaan suurkorporaatiot ovatkin tehneet jo ostotarjouksista kaivostoiminnasta alueella. Tapauksia on lukemattomia. Vaikka Nordberg jauhaa bulshittia jostain liberalismin vapautta lisaavasta vaikutuksesta, se on kuitenkin sita, etta rahattomien ihmisten vapaus ei ratkaise mitaan jos joku korporaatio heittaa miljardin ostotarjouksen maasta jonka paalla asuvat. En kuitenkaan kiella etteiko sita vasemmistomaissakin tapahtuisi.
Lopputulos on se, etta on arvioitu taalla siirtyvan tulevaisuudessa 400 miljoonan ihmisen kuihtuneelta maaseudulta ylikansoitettuihin kaupunkeihin. Infrastruktuuri ei tule mitenkaan sita kestamaan, ei pohjavesivarat joiden paalla kaupungit ovat.
Mun mielesta ihan hyvin kuitenkin voi tehda tietynasteista liberalisointia, kuitenkin vaikkapa rajoittaen elintarvikkeiden myyntia ulos niin kauan kunnes se riittaa oman vaeston ruokkimiseen. Vaeston pakkosiirtoa tapahtuu toki muunkinlaisissa talousjarjestelmissa – en pida vasemmistotakaan. Kuitenkin Nordbergin kirja jatti ikaankuin lapsille propagandamatskuksi vaannetyn maun, kun tietaa hieman asioiden todellisuutta.
Itse uskon ns. vapaan kapitalismin kylla olevan mahdollinen niin kauan kun se on tarpeeksi pieniin yksikoihin hajautettua.
Kylateollisuutta ja muuta.
Nain kukaan taho ei voi saada rahallista valtaa toisten yli.
“…haluan elää liberaalissa yhteiskunnassa siksi, että se antaa ihmisten valita, mikä heille on tärkeää.”
Niin minakin haluaisin uskoa.
Valitettavasti yllaoleva sitaatti ei vaan toimi, reaalimaailmassa missa toisilla on valta ja raha ja toisilla ei.
Johdannaiskaupalla oli varmaankin osansa finanssikriisin taustalla ainakin niiltä osin, ettei kai kaikille pankeille ollut itselleenkään selvää minkäsuuruisia riskejä ne kantoivat. Toisaalta johdannaiskauppa sinänsä on saanut ymmärtääkseni aikaan hyvääkin (siitä esim. täällä http://www.economist.com/blogs/freeexchange/2009/01/derivatives_and_development), joten turha sitä on koko kriisistä syyttää. Muitakin vaikuttimia oli ymmärtääkseni aika paljon, mm. poliittinen paine asuntoluotottaa luottokelvottomia asiakkaita Yhdysvalloissa.
Muihin väitteisiisi on vähän hankala ottaa kantaa ilman lähteitä. “Ihan mikä tahansa tilasto” kun ei oikein kelpaa. Ja vaikka aliravitsemus Intiassa onkin paha ongelma ja maaseudulla yleisempää kuin kaupungeissa, laski se silti vuosien 1992 ja 1999 välillä ainakin Maailmanpankin tilastojen mukaan (http://tinyurl.com/2vsefs).
Toki teksti on välistä alleviivaavaa ja yksinkertaista, eikä kyse ole mistään tutkimuksesta, mutta minusta Nordberg pyrki tukemaan sanomaansa tilastotiedolla ja argumentoi hyvin. Itse pidin kirjasta ja mielestäni se ansaitsee enemmänkin kuin pintapuolisen lukemisen.