Maahanmuutosta

Maahanmuuttajat ovat olleet viime aikoina taas jonkin verran esillä kriittisessä poliittisessa “keskustelussa” ja maanantaina Helsingin sanomat uutisoi kyselystään, jossa asenteet maahanmuuttoa kohtaan olivat selvästi kielteisempiä kuin vielä 2007. Vain reilu kolmannes vastaajista oli valmiita ottamaan Suomeen lisää maahanmuuttajia ja noin kolme viidestä vastusti maahanmuuton lisäämistä. Mielenkiintoinen sivuhuomio oli, että kokoomuslaiset suhtautuivat kolmen suuren puolueen kannattajista vähiten kielteisesti maahanmuuttoon. Heistäkin toki yli puolet oli sitä mieltä, ettei lisää maahanmuuttajia tulisi ottaa.

Kielteisten asenteiden kasvu on tietysti heikossa taloustilanteessa luontainen ilmiö, kuten uutisessakin todettiin. Ajattelin silti kirjoittaa auki hieman omia ajatuksiani aiheesta. Lyhyesti sanottuna: kyllä, Suomen pitäisi ottaa lisää maahanmuuttajia, ja kyllä, kaikkien ulkomaalaisten tulisi olla samalla viivalla suomalaisten kanssa työnhaussa.

Otetaan johdannoksi vähän faktoja. Suomessa asui vuoden 2008 alussa esimerkiksi eurooppalaiseen keskiarvoon verrattuna vähän ulkomaalaisia (EU27: 6,2 % ja Suomi 2,5 %). Suurimmat ulkomaalaisryhmät puolestaan ovat suuruusjärjestyksessä venäläiset, virolaiset ja ruotsalaiset. Minun tiedossani ei ole sellaista tutkimusta, josta selviäisi maahanmuuton kansantaloudellinen nettovaikutus kokonaisuudessaan. Lähimmäksi taitaa päästä Työpoliittinen tutkimus 265/2006. Se kuitenkin tarkastelee 1990-luvulla Suomeen muuttaneiden maahanmuuttajien taloudellisia vaikutuksia vain ensimmäisen kymmenen oleskeluvuoden ajalta ja keskittyy työmarkkinoihin, välittömiin veroihin ja tulonsiirtoihin. Tuloverojen ja tulonsiirtojen perusteella maahanmuuton nettovaikutus julkisen sektorin rahoitukseen säilyi tutkimuksessa negatiivisena koko tarkastelujakson ajan, vaikka muut kuin humanitaariset maahanmuuttajat alkoivatkin kuudennen maassaolovuoden jälkeen maksaa ryhmänä enemmän veroja kuin saada tulonsiirtoja. Eri maahanmuuttajaryhmien välillä on luonnollisesti eroja, rikkaista OECD-maista tulleet maksavat alusta lähtien enemmän veroja kuin saavat tulonsiirtoja ja humanitaaristen maahanmuuttajien tase on selvästi heikompi kuin muiden. Toisaalta humanitaarisen maahanmuuton perustelut ovat myös erilaiset kuin muilla ryhmillä.

Tässä ei siis kuitenkaan ole kyse maahanmuuton kokonaistaloudellisista vaikutuksista, sillä esimerkiksi julkisten palvelujen käyttö ja välilliset verot, kuten arvonlisävero, sekä maahanmuuttajien kulutusmarkkinoille luoman lisäkysynnän kerrannaisvaikutukset jäivät tutkimuksen ulkopuolelle. Turvallista lienee kuitenkin olettaa, että 1990-luvulla tapahtuneesta pitkäaikaisesta maahanmuutosta puhuttaessa kaikkein osaavimmat maahanmuuttajat (OECD-ryhmä) tahkoavat myös valtiolle rahaa niin kauan kuin maassa viihtyvät; humanitaariset maahanmuuttajat puolestaan aiheuttavat ryhmänä kustannuksia valtiolle, elleivät koko oleskelunsa ajan niin ainakin hyvin pitkälle toiselle vuosikymmenelle. Muiden maahanmuuttajien osalta kustannukset painottuvat ensimmäisiin oleskeluvuosiin ja kokonaistase valtion kannalta oletettavasti siirtyy plussan puolelle viimeistään jossain vaiheessa kymmenen oleskeluvuoden jälkeen. Näihin taloudellisiin vaikutuksiin kuitenkin vaikuttaa paitsi maahanmuuttajien oma tausta myös suomalaisen kotouttamis- ja maahanmuuttopolitiikan onnistuminen ja kannustavuus työntekoon. Tilapäiset maahanmuuttajat, kuten keikkatyöläiset tuovat rahaa valtionkin kassaan.

(c) Tilastokeskus

Miksi tänne sitten tarvittaisiin lisää maahanmuuttajia? Perusteluja on kaksi, taloudellinen ja inhimillinen, ja ne koskevat eri ryhmiä. Taloudellinen perustelu lähtee siitä, että Suomen oma väestö ikääntyy. Suomi on maailman nopeimmin ikääntyviä maita ja työiästä poistuu enemmän ihmisiä kuin työikään tulee. Samaan aikaan vanhusväestö elää pidempään kuin aikaisemmin. Yhdellä lauseella ilmaistuna Suomen huoltosuhde heikkenee. Ilman maahanmuuttoa edessä on siis todennäköisesti ennen pitkää hyvinvointivaltion purkaminen. Yhteiskunnan tuella eläviä tulee olemaan liikaa suhteessa työvoimaan, vaikka työn tuottavuus kasvaisikin. Tämä “työvoimapula” ei tarkoita, etteikö työttömyyttä ja talouden heilahteluja olisi jatkossakin. Varmasti on. Trendi on kuitenkin selvästi luettavissa yhdellä vilkaisulla väestöpyramidiin. Tarvitsemme jatkossa maahanmuuttoa ylläpitämään huoltosuhdetta.

Silkka maahanmuutto sinänsä ei kuitenkaan riitä huoltosuhteen parantamiseen. Tarvitsemme työperäistä maahanmuuttoa. Meidän tulisi kyetä houkuttelemaan osaavaa työvoimaa ja kannustaa kaikkia maahantulijoita töihin. Siksi myös työnhaussa tulisi maahanmuuttajien olla samalla viivalla suomalaisten kanssa.  Toimiva työperäinen maahanmuutto edellyttää kuitenkin nykyistä parempaa ja suunnitelmallisempaa maahanmuutto- ja kotouttamispolitiikkaa. Voi myös olla aihetta pohtia periaatteellisella tasolla sitä, miten hyvin laajamittaisempi maahanmuutto sopii yhteen pohjoismaisen hyvinvointivaltiomallin kanssa ja tulisiko etuja joiltain osin hienosäätää. Miltä nykyistä parempi maahanmuuttopolitiikka mahtaisi kokonaisuudessaan näyttää? Sitä viisastenkiveä minulla ei ole, mutta sen etsimisessä ei uskoakseni auta silmien sulkeminen kotimaiselta väestönkehitykseltä ja keskittyminen kulttuurista huutelemiseen, ihan riippumatta siitä onko itse moni- vai monokulttuurin kannalla.

Miksi Suomeen sitten pitää ottaa humanitaarisia maahanmuuttajia, siis esimerkiksi kiintiöpakolaisia ja turvapaikanhakijoita, kun edellä jo todettiin että tämä ryhmä aiheuttaa kokonaisuutena enemmän kustannuksia kuin tuottoja valtiontaloudelle eikä siis varmaan ainakaan paranna sitä huoltosuhdetta? Koska minusta se on oikein. On oikein auttaa kaikkein hädänalaisimpia, niitä, joita vainotaan kotimaassaan tai jotka ovat joutuneet vaihtamaan kotinsa pakolaisleireihin, samoin kuin niitä, jotka arvostelevat kotimaansa diktatuureja ja ovat siksi vaarassa. Se on inhimillistä. Myös Suomesta on lähdetty pakoon niin sotaa kuin poliittisia oloja ja saatu turvaa muista maista. Nyt on meidän vuoromme auttaa, ja se saa myös maksaa.

Tällä perusteella maahan otettavista kaikkein kiistattomimmin hädänalaisia lienevät kiintiöpakolaiset. Siis sellaiset, jotka YK:n pakolaisjärjestö UNHCR katsoo pakolaisiksi ja joiden maahantulon edellytykset on ennalta, yleensä pakolaisleireillä, arvioitu. Tämä leireiltä tuleva porukka tuskin myöskään turvapaikkashoppailee. Tämän vuoksi en ymmärrä ollenkaan vaatimuksia kiintiöpakolaisten vastaanottamisen lopettamisesta tai vähentämisestä.

Auttaminen ei kuitenkaan saa maksaa mitä hyvänsä. Siksi humanitaarisen maahanmuuton tulee olla määrältään rajattua ja meidän on huolehdittava siitä, että emme houkuttele sellaisia turvapaikanhakijoita, jotka eivät oikeasti ole suojelun tarpeessa. Se onnistuisi parhaiten yhdenmukaistamalla turvapaikkakäytännöt koko EU:n alueella ja huolehtimalla, että meillä turvapaikkapäätöstä odottavien tuet ovat samalla tasolla lähialueen maiden kanssa. Myös hakemusten käsittelyaikoja olisi saatava lyhennettyä ja tahallinen väärien tietojen antaminen tulisi sanktioida esimerkiksi hakemuksen hylkäämisellä.