Tykkään Jari Tervon tyylistä. Kirjallisesta siis. Erityisesti hänen historiafiktioistaan. Tervo kertoo maukasta, huumorilla höystettyä tarinaansa verevästi ja sijoittaa juttunsa lähihistoriaan taidokkaasti. Se paperinmakuisempi historia kannattaa kuitenkin opiskella muualta, sillä kaunokirjailijana Tervo kertoo tunteista, ei tapahtumista. Elämänmaku säilyy absurdinkin huumorin läpi. Helsingin pommitukset 1944 toimivat kulisseina, kun valvontaosaston tarkastaja Rahja muuttuu desantinmetsästäjästä maanpetturiksi.
Ei Tervo tietenkään aina maaliin osu, ja tyylinvaihdokset töksähtävät välillä. Silti oikeastaan ainoa asia joka Ohranassa jäi harmittamaan oli, etten ollut aiemmin ehtinyt sitä lukea. Näistä historiafiktioista voin siis vilpittömästi suositella Myyrää ja Ohranaa. Troikka on itseltänikin vielä lukematta. Jos siihen tarttuisi seuraavaksi.
